Eva Tawasoli

Sukupuoliroolit ja representaatio

Pojat on poikia, mies ei itke, älä ole noin neiti. Lapsuudessani minun oli toimittava, käyttäydyttävä ja valittava mielenkiinnon kohteeni sukupuoleni mukaisesti. Minun esimerkiksi piti leikkiä nukeilla, pukeutua mekkoihin, istua nätisti, puhua kauniisti ja rauhallisesti, osallistua kotitöihin sekä suojella siveyttäni. Näitä kaikkia minulta odotettiin, koska olin tyttö. Muistan, kun olin leikkimässä lelujousipyssyllä, se otettiin minulta pois, sillä jousipyssy ei kuulunut tyttöjen lelukategoriaan.  Veljiltäni odotettiin puolestaan täysin päinvastaisia asioita. Pienestä pitäen korostettiin heidän maskuliinisuuttaan. Pojasta kasvaa perheen johtaja, sillä hän on mies, ja mieshän ei itke, joten tunteilu ei ollut sallittua pojille.

Ympäristö ja yhteiskunta, jossa vartuin ihannoi hyvin konservatiivisia arvoja. Naiseus ja miehisyys olivat toisilleen täydellisiä vastakohtia. Ihmisten arjessa vallitsi todellisia ja todellisiksi luultuja sukupuolen valtarakennelmia, yhteiskunnallisia normeja sekä sosiokulttuurisia vaikutteita. Mediassa lasten ohjelmista uutisiin heijastettiin ja ylläpidettiin näitä arvoja. Olen aina pohtinut tätä kysymystä: onko tosiaan niin, että biologinen sukupuoli määrittelee käyttäytymistä, mielenkiinnon kohteita, seksuaalisuutta ja identiteettiä?

Lähes kaikissa kulttuurissa naisen paikka on perinteisesti ollut kotona ja naisen keskeisin rooli on ollut miellyttää miestä. Miestä pidetään yleensä työssäkäyvänä, rahaa tienaavana ja rationaalisena ihmisenä. Naisilta on evätty vapaus tehdä asioita omasta tahdostaan esimerkiksi siveellisyyden nimissä. Toisin sanoen on asioita, joita ei pidetä soveliaina naisille.

Media rakentaa mielikuvaa tavoitellusta ja hyväksyttävästä sukupuolesta. Yhteiskunnassamme heteroseksuaalisuutta ja sukupuolen kaksijakoisuutta normalisoidaan yhä jatkuvasti ja media yhteiskunnallisena vaikuttajana representoi ja vahvistaa näitä käsityksiä. Median näen siis sukupuolisen vallan alueena, joka asettaa meille sosiaalisia normeja. 

Representaatio voidaan todeta lyhyesti merkityksen ja arvon kehittäjäksi ennalta opittujen ja mielessämme olevien konseptien avulla. Meillä on paljon virheellisiä käsityksiä ja arvoja naisellisuudesta ja miehisyydestä. Meille on tuputettu paljon myyttejä ja median jatkuvalla toistolla on normalisoitu kuvitteellisia representaatioita, joita luullaan todellisiksi.

Oman sukupolveni sukupuolinäkemystä ja identiteettiä muokkaa erityisesti sosiaalinen media. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä kanssamatkailijoita tarkkailemalla havaitsee helposti, miten suurella osalla on jokin älylaite näpeissään. Sosiaalisesta mediasta imetäänkin jatkuvasti vaikutteita. Mediassa naisellisuutta määritellään hyvin vahvasti ulkonäköpainotteisesti ja siihen linkitetään paljon myyttisiä ominaisuuksia. Ihannenainen on kaunis, hoikka, kodin hengetär ja kuuliainen omalle miehelle. Naiskauneuteen ei kuulu virheellinen tai tumma iho eikä vanhenemista ja rasvakudosta pidetä nykyaikana länsimaissa luonnollisina. Tytöt aloittavat meikkaamisen yhä nuorempana. Jo yksitoista vuotias tyttö saattaa meikata hyvin voimakkaasti, koska haluaa tavoitella naiskauneutta, josta on saanut käsityksen somessa pyörivistä makeup tutoral -videoista. Meille on luotu mielikuva, että naisen menestymisen valttikorttina toimii kauneus – vain kauneus.

Ei ole suoraviivaista visiota siitä, kumpi on kummalle alisteinen; media kulttuurille vai toisin päin. Sekä media että kulttuuri ovat toisilleen alisteisia: media reflektoi meidän kulttuuria ja samalla istuttaa ja syöttää arvoja ja ihanteita, jotka tulevat pikkuhiljaa osaksi meidän kulttuuria ja identiteettiä. Ihmiset uskovat vahvasti myyttiin, jossa sukupuoli on stabiili tila, vaikka todellisuudessa se jatkuvasti muokkautuu ja jälleenrakentuu.

Media voi toki oikaista virheellisiä käsityksiämme. Vaikutus myytteihin ja kuvitteellisiin käsityksiin representoimalla ihmisyyden todellisuutta ja moninaisuutta. Ihminen on paljon muuta kuin pelkästään naiseus ja miehisyys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Nääh. Jos kerran subjektiivinen näkemys on tuommoinen, niin omassa lapsuudessa naapurin tyttöjen kanssa ammuttiin lutkulla ja ritsoilla. Ajettiin mopoilla, leikittiin kotia ja kotilääkäriä. :)

Ainakin meidän suvussa muksut on aina saanut leikkiä minkä sukupuolen leluilla tykkää.

Meikkaamisen syynä on ihan biologia. Tytöt tulee aikaisin murrosikään ja hormonit alkavat toimia, vaikka pää ei vielä pelaakkaan. Eli tajuisesti he eivät ajattele pariutumista, mutta geenit ja hormonit vievät alitajuisesti.
Ennenmuinoin tämä tapahtui myöhemmässä iässä, jolloin aivot ja ruumis tulivat kypsiksi samaan aikaan, jolloin pyrkiminen saamaan vahvaperimäinen mies koukkuun alkoi myöhemmin keskimäärin kuin nykyään.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Itse kasvoin konservatiivi perheessä ja ei meillä ollut nopon nuukaa leikkikö nukeilla tai autoilla, olen itse isonperheen lapsi ja meillä oli vapaa kasvatus, niin oli myös muillakin.

Eninnäkin kannattaa ottaa selvää mitä on konservatiivi, se ei ole poliittinen ideologia, eikä uskonnollinen dogma. Meille kristinusko merkitsi yhtä osaa demokratiassa, jonka kanssa täytyi elää ja jota ei pidetty haittana.

Nuorena itse olin niin Liberaalia kuin olla ja osaa, mutta vietettyäni 90 luvulla avaustustyössä venäjän orpolasten parissa, muuttui kaikki.

Katsoessani niitä lapsia silmiin nieleskellen, tippalinssiä, kun meitä oli ennakkoon priifaattu kuinka näitä lapsia oli kohdeltu, pidetty kuin eläimiä karsinassa, muutuin Konservatiiviksi.
Lopetin uskomisen ihmiseen ja sen rationaaliseen hyvyyteen, jota sosialistit opettavat.

Ja mitä tulee tuohon myyttiin, että miehet haluavat naisten olevan kauniita ja hoikkia, niin kerrotko minkä takia mimmit ottaa paskahuussin peilin edessä känny selfieitä kalsareissaan, tissit töröllään, katsokaa mun herkkupepaa ja jakavat sosiaalisessa mediassa. Meidän miesten vaatimuksestako???

Vaikkaisin tämän ulkonäköpaineen olevan naisten oma kissa ja hiiri leikki.

Pekka Pylkkönen

Sehän on ihan totta että naisen asema on historiallisesti pääsääntöisesti ollut heikko ja alisteinen. Historia ei kuitenkaan kerro siitä, mikä tilanne on tänään. Suomessa arvostetaan naista joka työskentelee miesvaltaisella alalla tai menestyy millä tahansa alalla: oli se sitten ampumahiihto, lääketieteen tutkimus tai vaikka taide. Sen sijaan Suomessa ei arvosteta naista joka selittää omaa tai muiden menestymättömyyttä sillä että miehet panisivat kapuloita rattaisiin. Se on raukkamainen syytös vailla pohjaa.

Binaarinen sukupuoli on biologinen fakta, eikä siitä väittely ole millään tavalla hedelmällistä. Sen sijaan identiteetti ja omaa elämää koskevat valinnat eivät ole enää sidoksissa biologiseen sukupuoleen. Naisen on ihan ok pitää siilitukkaa ja työskennellä raksalla. Mies voi olla kätilö ja kieltäytyä aseista. Nämä eivät kuitenkaan muuta ihmisen sukupuolta miksikään. Se määräytyy alkiokehityksessä harvinaisia kehityshäiriöitä lukuunottamatta yksilön elämän päättymiseen saakka.

Ihmisille pitää antaa tilaa elää haluamallaan tavalla ilman että ruvetaan sekoilemaan esimerkiksi sukupuolikäsitteen kanssa.

Käyttäjän SusannaHelovuori-Santos kuva
Susanna Helovuori-Santos

”Olen aina pohtinut tätä kysymystä: onko tosiaan niin, että biologinen sukupuoli määrittelee käyttäytymistä, mielenkiinnon kohteita, seksuaalisuutta ja identiteettiä?” Tästä on paljon vertaisarvioituja tutkimuksia. Yksi tässä http://science.sciencemag.org/content/362/6412/eaa.... Toinen linkki oman blogini viimeisimmässä postauksessa. Myös tohtori Debra Soh on tutkinut aihetta ja hänen töitään kannattaa vilkaista. Ja pakko vielä tarkentaa, että sukupuoli on stabiili tila. Jokainen ihminen syntyy joko naiseksi tai mieheksi. Sukupuoli-identiteetti on toinen asia. Ja media pohdinnassaan; Itse ajattelisin, että median voi myös nähdä sosiaalisen kulttuurin heijastumana, eikä päin vastoin. Mutta mielenkiintoinen aihe ja varmasti paljon eri tulkintoja.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jos biologia todella määräisi sukupuolen, oliso sukupuolia silloin vain yksi ja kaikki muut "sukupuolet" tämän yhden sukupuolen eri spektrejä eli kirjoa. Kahvipöytäkeskustelussa biologinen sukupuoli biologian vastaisesti tarkoittaa useammin genitaalia ja kromosomeja. Mutta sekään ei ole oikeasti niin yksinkertaista kuin arkipuheessa annetaan ymmärtää. Biologian kannalta sukupuoliraja on täysin kulttuuri sidonnainen ja määräytyy sen mukaan miten eri kulttuurit milloinkin haluavat eri sukupuolet nähdä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset