Kunniaväkivalta mykistää uhrin ja suojelijan
Omakohtainen kertomukseni kunniaväkivallasta päätyi perjantaina Ilta-Sanomien pääuutiseksi ja aihetta ruodittiin muuallakin useamman lehtiartikkelin armadan voimin. Muutamassa tunnissa juttua oli sosiaalisessa mediassa jakanut tuhannet ihmiset ja reaktioita oli tullut kymmeniltä tuhansilta ihmisiltä. Minulle osoitettu kommentointi oli lähes sata prosenttisesti positiivista ja rohkaisevaa. Olen tästä kiitollinen, sillä jutun laatiminen ei todellakaan ollut helppoa.
Kunniaväkivallan (käytän vakiintuneita käsitettä ”kunniaväkivalta” ja ”kunniakulttuuri”, vaikka ne eivät kuvastakaan tekojen häpeällisyyttä) suurin ongelma on siinä, että pelko mykistää sekä väkivallan uhrin että ne, joiden tulisi uhreja suojella. Tämä pätee myös omalla kohdallani eikä tarinani valitettavasti ole varmastikaan ainutlaatuinen – valitettavasti. Juttua laatiessa jouduin käymään läpi saman prosessin kuin joutuessani kunniaväkivallan uhriksi. Mikä olisi väkivaltaan liittymättömän lähipiirini suhtautuminen asiaan? Minkälaiseen vastareaktion uhkaan julkituloni saattaisi johtaa? Entä miten viranomaiset tai media suhtautuisi kertomukseeni? Ikävä kyllä nämä huolet eivät ole tuulesta temmattuja.
Teini-ikäisenä, vasta Suomeen muuttaneena kynnys vaatia lain turvaamia oikeuksiani oli liian korkea ja epäilin, että tilanteeni ei parantuisi yhtään. Pelkäsin yhteisöni hylkäävän minut ja jääväni aivan yksin. Tässä piileekin ongelmallinen dilemma, joka liittyy useaan maahanmuuttajayhteisöön ja yhteisöistä kantaväestöön integroitumiseen; kantaväestön tavat ja normiston omaksunut joutuu liian helposti kahden tulen väliin. Oma yhteisö hyljeksii länsimaiseksi koettujen tapojen ja käytöksen vuoksi ja kantaväestö alkuperän vuoksi.
Olin tapahtumien aikana myös hyvin nuori enkä ymmärtänyt kokemani väkivallan laajempaa yhteiskunnallista problematiikkaa vielä tuolloin. On hyvä huomioida, että kunniaväkivallan harjoittaminen saattaa alkaa jo hyvin nuorena – jopa lapsena – mikä tuo osaltaan lisähaasteita. Nuori kunniaväkivallan uhri ei välttämättä ymmärrä edes olevansa uhri. Pahimmassa tapauksessa tämä mahdollistaa väkivallan jatkumisen myös aikuisiällä eikä väkivalta välttämättä tule koskaan ilmi.
Järjestötoiminnassa ja politiikassa aloin kiinnittämään asiaan laajemmin huomiota yhteiskunnallisesta näkökulmasta, ja naisten oikeudet – kunniaväkivaltaan liittyvät oikeudet mukaan luettuna – ovat merkittävä syy poliittiselle aktiivisuudelleni. Valitettavasti sain huomata teininä heränneet epäilykset ja huoleni kunniaväkivaltaa koskevan julkitulemisen osalta valideiksi. Olen esimerkiksi käynyt keskustelua asiasta median kanssa aiemminkin. Sanomisiini ei ole täysin uskottu ja vahvistusta kertomuksilleni on haluttu hakea esimerkiksi imaameilta. Minun on hankala ymmärtää, miten ilmeisesti puolueettomaksi koettu asiantuntijalausunto halutaan henkilöiltä, jotka kokemukseni mukaan mahdollistavat ja ilmentävät kunniakulttuurin olemassaolon. Vastaavia kyseenalaistuksia ilmeni myös lehtiartikkeleiden julkaisun yhteydessä, vaikka lienee täysin selvää, että kertomukseni kunniaväkivallasta on parhaimmillaan korkeintaan pintaraapaisu kaikesta siitä, mitä vähemmistöyhteisöjen sisällä pahimmillaan tapahtuu.
Median lisäksi asiaan ei ole halunnut tai osannut puuttua myöskään päättäjät tai viranomaiset. Vaikka kunniakulttuurin olemassaoloa ei Suomessa ole tutkittu tai tilastoitu oikeastaan ollenkaan, on Ihmisoikeusliitto todennut (lue myös koko selvitys täällä), että viranomaisten vaikenemista selittää osaamattomuuden lisäksi osakseen rasistiksi leimautumisen pelko. Tämä on kestämätöntä, sillä lähipiirin turvaverkon puuttuessa viranomaiset ja päättäjät ovat juuri ne tahot, joiden ensisijaisesti tulisi suojella kunniaväkivallan uhreja sekä ennaltaehkäistä kunniaväkivaltaan liittyviä ongelmia. Vaikeneminen puolestaan mahdollistaa ilmiön olemassaolon ja voimistumisen.
Kunniaväkivallan ja mykistymisen noidankehä on kestämätön. Jos päättäjät eivät uskalla asiaan tarttua, nostaa se uhrin kynnystä tuoda väkivaltatapahtumia ilmi. Uhrin mykistyminen puolestaan vaikeuttaa ilmiön tunnistamista viranomaisten puolelta, mikä edelleen heikentää uhrin oikeusturvaa. Tämä ilmiö ei valitettavasti rajoitu vain kunniaväkivaltaan vaan sen tilalle voi asettaa minkä tahansa vaietun vähemmistöihin – ja yleensä vähemmistöjen naisiin – liittyvän ongelman kuten pakkoavioliitot ja muun ihmiskaupan tai vapaudenriiston tunnusmerkit täyttävän toiminnan.
Etenkin sosiaalisessa mediassa kunniaväkivalta halutaan usein leimata kategorisesti vain muslimiyhteisöä koskettavaksi ongelmaksi tai vaihtoehtoisesti rinnastaa se muuhun lähisuhdeväkivaltaan. Olisi täysin vastuutonta vähätellä islaminuskon vaikutusta kunniakulttuuriin eikä minulle ole ongelma tätä yhteyttä myöntää. On kuitenkin myös vastuutonta ympyröidä kunniakulttuuri vain muslimiyhteisön ongelmaksi. Tekemällä näin käännämme selän muissa miehen valtaa korostavissa yhteisöissä kunniaväkivallan uhreiksi joutuneille. Minun kompetenssini ulottuu taustani vuoksi vain muslimiyhteisöön kiinteästi liittyvän kunniakulttuurin taustoittamiseen ja analysointiin. On myös erittäin tärkeää erottaa kunniaväkivalta ilmiönä perinteisestä lähisuhdeväkivallasta, jotta esimerkiksi viranomaiset osaavat puuttua ilmiöön sen kohdatessaan ja toimia oikein.
Vaikka lehtiartikkelit otsikoinnin osalta kulminoituivatkin valintaani luopua huivista, oli huivin poisottaminen vain osa tapahtumaketjua, joka kohdallani johti väkivallan uhriksi joutumiseksi. Kunniaväkivallan päämääränä on säilyttää naisen kunnia (yleensä) yhteisön miesten tähden. Mikä tahansa asia, joka voidaan katsoa naisen kunniattomuuden aiheuttamaksi, yhteisön miesten arvokkuutta laskevaksi seikaksi, saattaa johtaa kunniaväkivaltaan. Näihin lukeutuu esimerkiksi muuten paljastavaksi koettu pukeutuminen – kuten olkavarret paljastava toppi, seurustelu yhteisön ulkopuolisen miehen kanssa tai vaikka yökerhossa käynti. Vaikka kunniakulttuurissa leimallista on se, että kunnian vaaliminen on useimmiten naisen tehtävä, tulee myös huomata, että esimerkiksi miehen homoseksuaalisuus tai uskonnon hylkääminen johtaa vastaaviin kunnianpalautukseen tähtääviin väkivaltatoimenpiteisiin. Tämän vuoksi keskustelua muslimiyhteisön kunniaväkivallasta ei tule typistää naisten huivin käytön lailliseen asemaan. Uskon, ettei huivin totaalikielto tässä asiassa edistä ratkaisua ongelmiin – päinvastoin ongelmia aiheutuisi todennäköisesti muualle. Ylipäätään mielestäni huivikielto on lähinnä samankaltainen autoritäärinen pakkokeino kuin lähtömaani huivipakko.
Toivon, että ulostuloni toimisi keskustelunavauksena laajemmalle keskustelulle vähemmistöihin ja vähemmistöuskontoihin kiinteästi liittyvistä ongelmista, sillä ongelmia on kunniaväkivaltaa laajemminkin. Keskusteluilmapiiri on Suomessa myrkyllinen, kun kyse on maahanmuutosta ja etenkin muslimienemmistöisistä yhteiskunnista saapuvista ihmisistä. Keskustelukenttä on ääripäiden hallussa, mikä osaltaan edesauttaa myös negatiivisten ilmiöiden elinvoimaisuutta. Ilahtuneena olen seurannut, miten ihmiset esimerkiksi puoluekantaan katsomatta tuomitsevat kunniaväkivaltaan liittyvät teot ja ovat valmiina toimenpiteisiin ongelmien kukistamiseksi eikä keskustelu artikkeleiden tiimoilta muuttunut liioin muukalaisvihamielisyydeksi tai ongelmien vähättelyksi. Toiveikkaana uskon, että tältä näyttävät ensimerkit maltilliseen ja rationaaliseen keskusteluun tulenaroista aiheista, ja että tulenarkuus poistuisi vähitellen. Oli myös erinomaista lukea, että asiaa on toimenpidetasolla jo päättäjäelimissä puitu – tästä olisi hyvä jatkaa esimerkiksi osana hallitusneuvotteluiden agendaa. Toivon myös hartaasti, että kirjoitukseni tavoittaa vastaavien tilanteiden kanssa kamppailevia ihmisiä ja tarjoaa heille eväitä avun ja oikeuden hakemiseen.
Hyvää äitienpäivää kaikille!
PS. Kertomukseni ei ollut tarkoitus kohdistetun yksilöidysti kritisoida Nasima Razmyaria. Haastatteluja laadittiin ajankohtana, jolloin Haagan kunniamurhamotiiviin perustuva puukotus oli julkisuudessa ja Razmyariin henkilöityi keskustelu kunniaväkivaltaongelmien ymmärryksen heikosta tilanteesta.
Islamilaisen vanhoillisuskonnon tulo on Suomessa uusi asia, mutta ilmiö on ikivanha. Aika ajoin uutisoidaan vaikka lestadiolaisista mutta siihen se sitten aina jää. Kun aihe on liian vaikea suomalaisen yhteiskunnan ratkaistavaksi silloin kun uskonnonvapaus ja ihmisoikeudet törmäävät. Oikeasti tasa-arvoista yhteiskuntaa saa odottaa, koska se koostuisi ateisteista, sekulaareista, maallistuneista uskovista niin, että kaikki vanhakantaiset tulkinnat olisivat pyyhkiytyneet pois (kieltäminenkin sotii perusoikeuksia vastaan)
Yhteisöt muuttuvat sisältäpäin. Ulkotuleva ohjaus ei toimi, se voi jopa vain pahentaa asiaa (uskonvainot). Muutos sisältäpäin tulee mahdolliseksi juuri kaltaistesi rohkeiden yksilöiden kautta, askel askeleelta, ehkä yksi tai kaksi naista luki juttusi ja sai uskallusta toimia samoin …
Ilmoita asiaton viesti
Kourallisessa maita tämä patriarkkaalinen yksinoikeus naisiin on niin institutionoisunutta että pelkkä maahanmuuttajille jaettava lehtinen jossa lukee ”hei muuten, täällä naiset ovat tasa-arvoisia” ei ole riittävä purkamaan taaperoiässä alkanutta misogynististä ohjelmointia.
Hyvänä esimerkkinä aitoo pälkäneellä jonne pakolaiskriisin aikaan sijoitettiin viisi lapsiperhettä, näistä kolme sai turvapaikan, näistä kahdesta myöhemmin äiti ja lapset joutuivat turvakotiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kunniaväkivallan ja muiden islamiin liittyvien ei-hyväksyttävien piirteiden ymmärtämiseen tai niiden huomiotta jättämiseen liittyy myös politiikkaa. Vihervasemmusto joka ottanut itselleen vallan määritellä mikä on eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävää, on asettunut Neuvostoliiton henkisenä perintönä vahvasti Israelia ja USAta vastaan. Toisaalta he näkevät että länsimaiden islamisoituminen hajoittaa heidän vastustamiaan perinteisä arvoja kuten perhe, uskonto ja isänmaa. Tästä syystä he ja vahvasti vasemmalle kallistuva valtamedia, ovat saaneet aikaan tilanteen jossa muslimeille sallitaan kulttuurirelevatismin hengessä aivan toisenlaiset pelusäännöt kuin länsimaiden kristityille kansalaisille. Eipä ole ollut lentokoneprotesteja kun tyttölapsia on kuskattu ulkomaille silvottaviksi ja pakkoaviolittoihin. Rikoksiin syyllistyneiden miesten puolesta kylläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Siis kulttuurirelativismi ja pelisäännöt ja vihervasemmisto. siinä enimmät kirjoitusvirheet edellisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tekemistä Israelilla ja USA:lla on blogin aiheen kanssa? Blogi kertoo ikävästä ilmiöstä jolla ei ole juuri mitään tai ei mitään tekemistä Neuvostoliitonkaan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Esitin teorian sille liki käsittämättömälle tosiseikalle että vihervasemmisto suvaitsee äärimmäistä naisiin kohdistuvaa epätasarvoa kun sitä harjoittavat tahot joilla on heidän kanssaan yhteiset viholliset. Se on nähdäkseni Neuvostoliiton perintöä se. Opitaan sulkemaan silmät oman puolen virheiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliittoa ei kannata tunkea keskusteluun mukaan. Käytännössä alle 45 vuotiailla ei ole juuri konkreettisia kokemuksia Neuvostoliitosta ja vielä vähemmin sen perinnöstä.
Sinänsä ilmiö voi olla olemassa, mutta jättäisin Neuvostoliitosta kirjoittamisen pois.
Ilmoita asiaton viesti
Ideologia elää ja voi hyvin.
Ei sen jatkamiseen tafrvita konkreettisia kokemuksia.
Jos niitä olisi niin ideologia ehkä kuihtuisi pois.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki perheväkivalta on tavallaan kunniaväkivaltaa. Länsimaisessa kulttuurissa väkivaltaan turvautuu usein se, joka on kokenut henkilökohtaisen loukkauksen parisuhteessa – oikean tai kuvitellun. Loukkaus vaati hänen mielestään hyvityksen, joka pahimmillaan johtaa pahoinpitelyn. Ympäristö harvoin provosoi tai hyväksyy väkivallan, vaan tilanne on tekijän päänsisäinen kunnianpalautusyritys.
Kulttuureissa, kuten islam, kunnian palauttaminen väkivallalla ei ole pelkästään yksilön tapa ratkaista tapahtunut tai kuviteltu loukkaus, vaan myös yhteisö vaatii häntä tekemään ”jotain” kunniansa ja lähiyhteisö kunnian palauttamiseksi. Tämän vuoksi pelkästään yksilön ”terapointi” ei auta vaan tarvitaan koko yhteisön toiminnan muutosta.
Ilmoita asiaton viesti
#4
>Kaikki perheväkivalta on tavallaan kunniaväkivaltaa….
ooo
Hyvä.
Näyttä jopa siltä, että moni muukin väkivalta on ”kunniaväkivaltaa”.
Tiedotusvälineet tarvitsevat koko ajan uusia käsitteitä käyttöönsä pitääkseen yleisön hereillä ja aktiivisena seuraamassa ”uutisvirtaa”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Eva Tawasoli
erinomaisesta kirjoituksesta. Olen kansainvälisenä kantasuomalaisena samaa mieltä erittelemistänne asioista.
Hyvää Elämää!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja selventävä kirjoitus! Muslimiyhteisöt eivät korosta lainkaan yksilöä vaan yhteisö on se yksikkö. Yhteisön märitelmiä sopivasta ihmisenä olemisesta on toteltava. Tämä koskee erityisesti naisia, mutta myös miehet kärsivät tästä. Esimerkkinä vaikkapa sisko ja veli – Veljen on vahdittava siskoaan ja häntä painostetaan käyttämään tarvittaessa väkivaltaa ja kun hän käyttää sitä väkivaltaa, hän on hyvä ihminen, mutta jos hän kieltäytyy hän on yhtä kunniaton kuin siskonsa. Onko analyysi oikeansuuntainen?
Ilmoita asiaton viesti
Yritin omassa kirjoituksessani kuvata juuri tätä ajatusta. Ilmaisit asian selvemmin kuin minä.
Ilmoita asiaton viesti
Analyysisi on hyvinkin oikeansuuntainen. Perheen kunnia on kaikki kaikessa, joka usein tarkoittaa miesten kunnian varjelemista ”häpeällisestä” toiminnasta. Häpeällistä toimintaa voi olla vaikka varastaminen. Kaikki ovat vastuussa toisistaan kollektiivisesti. Toisen kunniakas työ on toiselle kunniaksi ja sama häpeälliseksi koetun toiminnan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Luin myös Ilta-Sanomissa olleen jutun. Hyvä että asia saa laajemminkin julkisuutta ja että jaksat tiedottaa asiasta, ei varmasti ole helppoa.
Kaikkien jotka ovat jotakin mieltä lähi-idästä suuntautuvasta maahanmuutosta oli se sitten puolesta tai vastaan pitäisi lukea tämäkin kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä. Toisaalta on hyvä, että asiasta vihdoin puhutaan, mutta vasta kun islamistisen perheväkivaltakulttuurin on annettu muhia.
Huomion arvoista on, miten valkoiset naiset ja feministiset käyttävät tasa-arvokeskustelua lähinnä pelimerkkien haalimiseen itselleen, mutta jättävät tummaihoiset kanssasisarensa pulaan.
Lisää aiheesta:
https://rivienvalista.net/2019/05/12/kunniavakival…
Ilmoita asiaton viesti
Me too – liikkeen ja feministien vaikeneminen näistä on häpeällistä. He pitävät kyllä länsimaisten naisten puolta pienimmissäkin häirintätapauksissa mutta kääntävät katseensa sivuun maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen kärsimistä rikoksista. Ovatko ei-länsimaiset naiset heidän mielestään vähempiarvoisia? Oikeuttaako heidän mielestään toisenlainen kulttuuritausta sortamaan naisia?
Ilmoita asiaton viesti
Kummallinen tulkinta. Esimerkiksi perheväkivallan vastainen kampanjointi koskee kaikkia, ei vain kantaväestöä. Se, että onko yleisellä tasolla tehtävä kampanjointi paras valinta on toki avoinna keskustelulle, mutta ei se oikeasti tarkoita, että yhden alaryhmän spesifit ongelmat olisivat vähäarvoisempia, tai tämän ryhmän ihmiset olisivat vähäarvoisempia.
Ilmoita asiaton viesti
Kampanjointi ”yleisellä tasolla” on sitten se ”paras valinta” kun kyseessä on kantaväestö?
Niin on, ja vielä suuremmassa määrin kun kyseessä on islam.
Ilmoita asiaton viesti
Olet ansiokkaasti mennyt asian ydinalueelle. Hyvä kirjoitus ja suurta osaa väestöä koskettava.
Osa parisuhdeväkivallasta muistuttaa kunniaväkivaltaa. Se on väkivaltaa, joka on yksipuolista, pitkäkestoista ja vahingoittamaan tarkoitettua. Se murentaa ihmisen itsetuntoa, aiheuttaa häpeäntunteita, mykistää ja eristää vähitellen ympäristöstään.
Ennen, kun perhe tai parisuhdeväkivallasta tuli yleisen syytteen alainen asia Suomessa, perhe tai parisuhdeväkivalta katsottiin perheen sisäiseksi asiaksi, johon ulkopuolisen ei tullut puuttua.
http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188935-silp…
Ilmoita asiaton viesti
”Hyvä kirjoitus ja suurta osaa väestöä koskettava.”
Noin 350 000 maahanmuuttajan joukossa islamilaisia on varsin vähän.
Ilmoita asiaton viesti
Tyypillinen kunniaväkivaltaa puolusteleva kirjoitus. (Kommentti 13.)
Tässä Eva taitaa ottaa esille kulttuurisen, islamilaisen kulttuurisen, kunniaväkivallan naisia kohtaan.
Kyse ei ole parisuhde- tai perheväkivallasta vaan yleisellä tasolla naisia kohtaan harjoitettu alistaminen.
Tekijän suku ja klaani joita islam tukee ja koraanissa myös ohjaa tällaiseen.
Kyseessä ei yöskään ole ”maahanmuuttaja-asia” vaan nimenomaan islamin ongelma.
Maassa on tätä nykyä suuruusluokaa 150 000 islamilaista tai muslimia.
Aina löytyy näitä jotka puolustelelvat jotain sanomalla että ”kyllä ne muutkin”.
Ilmoita asiaton viesti
Mainitsin, että kunniaväkivalta m u i s t u t t a a yksipuolista, pitkäkestoista ja vahingoittamaan tarkoittavaa parisuhdeväkivaltaa.
Niitä ei tietenkään voi suoraan verrata toisiinsa, kuten edellisestä kommentistani käy tuosta selville:
http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188935-silp…
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni kyseessä ei ole ”pitkäkestoinen” vaan hyvinkin lyhytkestoinen väkivalta.
Ilmoita asiaton viesti
Kunniaväkivalta on yhteisöllistä ja rakenteellista kontrollia, kuten linkistäni käy selville.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen ja selvä artikkeli, ja rohkea kirjoittaja.
On se vaan merkillistä että tietyissä piireissä ja uskonnoissa miesten ”kunnia” näyttää olevan heidän naistensa jalkojen välissä ja alistetussa asemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja asiaa selventävä kirjoitus. Lisään siihen vain sen, että kuniamurhia ja -väkivaltaa esiintyy muissakin kuin vain islamistisissa maissa. Se on jokin kummallinen perinne, jota en ymmärrä enkä tietenkään hyväksy. Se on käytössä mm. Itä-Euroopan maissa ja Suomessakin romaanien keskuudessa. Se häipyy vähitellen sitä mukaa, kun luottamus kunkin maan oikeusjärjestelmään lisääntyy. Sitä kautta tarve oman käden oikeuteen vähenee. Tietysti tämä edellyttää, että esimerkiksi Suomen oikeusjärjestelmässä vihan ja koston kulttuurit otetaan nykyistä paremmin huomioon ja apua hakevien uhrien turvallisuus taataan.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä ihmeen ”tarve oman käden oikeuteen”?
Onko silloin tarve ”oman käden oikeuteen” jos lapsi, nuori, aikuinen nainen ei halua pitää huivia taii muovisäkkiä, tai haluaa seurustella ja olla muiden nuorten lailla vapaassa yhteiskunnassa?
Kenellä silloin on ”tarve oman käden oikeudelle”?
Tämän tyyppistä ”kunniaväkivaltaa en tiedä missään olevan. Että oma lapsi tapetaan jos hän on tehnyt jotain ”sopimatonta” jonka takia suvun, siis suvun kunnia menee pilalle?
Missä Itä-Euroopan maissa tällasita esiintyy poislukien islam?
Ilmoita asiaton viesti
”. Kunniaan liittyvää väkivaltaa ei voi kuitenkaan yhdistää yksittäisiin uskonnollisiin yhteisöihin, eikä kunnia-ajattelu itsessään palaudu minkään uskonnon opetuksiin. Sitä ilmenee laajalla maantieteellisellä alueella, missä valtauskontoja ovat islamin ohella sikhiläisyys, hindulaisuus ja kristinusko (esim. Korteweg & Yurdakul 2010). ”
https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/20…
Linkin dokumentti valottaa mielestäni kaiken kaikkiaan monipuolisesti niitä keinoja, joilla asiaan voidaan puuttua. Ehkä kannattaisi suunnata keskustelu sinne suuntaan Tawasolin erinomaisten avausten vauhdittamana.
Ilmoita asiaton viesti
Kunniaväkivaltaa esiintyy ainakin entisen Jugoslavian alueen maissa, Romaniassa, Bulgariassa ja Albaniassa. Voi sitä olla laajemminkin. Se vain kuuluu asiohin,joita peitellään viimeiseen saakka.
Ilmoita asiaton viesti
Pyrit uudelleen vain ohjaamaan keskustelua pois blogistin kirjoituksesta.
Kunniaväkivaltaahan esiintyy edelleen myös meillä romaanien keskuudessa.
Mainitsemissasi maissa, romaanien keskuudessa ja muualla esiintyy varmasti monenlaista kunniaväkivaltaa mutta silloin ei ole kysymyksessä ainoastaan naisiin miesten ja ideologian harjoittama alistaminen ja suvun kunnian palauttaminen kun naispuolinen on toiminut islamin opettaman vastaisesti ja uhmaten patriarkaalista järjestystä vastaan.
Tuo muualla esiintyvä kunniaväkivalta kohdistuu sekä miehiin että naisiin eikä sen perustavaa laatua oleva syy ole henkilön käyttäyminen yleensä vaan jotaion yksittäistä henkilöä tai sukua vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
En toivo hyssyttelyä, vaientamispuheiden tukemista enkä myöskään ilmiön valkopesua. Toivon, että viesti ja toiminta olisi sen mukainen, että vaadimme maassamme elettävän maan lakien mukaan. Annetaan naisten ja tyttöjen toteuttaa itseään ja tuetaan tätä kaikin keinoin. Uskon vahvasti, että tätä myös vihreiden Tawasoli toivoo.
Kiitos Eva loistavasta ja rohkeasta kirjoituksestasi! <3 Innostat monia asenteellasi!
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on hienoa, että vaikeistakin aiheista uskalletaan keskustella. Alistetussa asemassa olevat tarvivat yhteiskunnan tukea ja suojelua, siksi ongelmien kohtaamisen välttely ja puuttumattomuus on väkivallan hiljaista hyväksymistä. Vapaassa yhteiskunnassa vapaus kuuluu kaikille eikä minkäänlaista sortoa tai alistamista saa hyväksyä.
Kunniaväkivallan uhreja pitäisi auttaa ja tarjota heille mahdollisuuksia päästä irti väkivallan kierteestä. Viime vuosina monien avustavien järjestöjen tukia on leikattu. Uhrit tarvitsevat turvapaikkoja ja tietoa siitä, ettei väkivaltaa tarvitse sietää. Suomessa tulee olla kaikilla samat oikeudet ja mahdollisuudet myös oikeassa elämässä, ei pelkästään juhlapuheissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoija Ylitalo: ”Minusta on hienoa, että vaikeistakin aiheista uskalletaan keskustella”
Totta!
Toki voisi samassa yhteydessä pohtia sitä, että ketkä ovat olleet niitä, jotka ovat sitä keskustelun rimaa olleet aktiivisimmin nostamassa ”rasisti”-leimoillaan? Ketkä ovat sitä ”uskallusta” kovimpaan ääneen vastustaneet? Ketkä ovat olleet niitä hyödyllisiä hölmöjä, jotka ovat mutkan kautta olleet glorifioimassa kunniaväkivaltaa?
vihreä logiikka™ elää ja voi hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Rasististen idioottien älämölö ei ole ongelmien käsittelyä julkisessa keskustelussa. Myös Eva on ymmärtänyt missä porukassa kannattaa olla jos haluaa asiallista keskustelua. Jos katsot kommentointiketjua, niin vihreät antoivat nytkin asialliset kommentit kunniaväkivaltaa vastaan.
Kunniaväkivalta on yhteisöllisyyden ja sukulaiskyttäyksen pimeä puoli, joka rajoittaa rajusti myös miesten elämää ja pakottaa joskus vastenmielisiin tekoihin heitäkin. Myös miesten kesken. Se ei rajoitu vain naisten alistamiseen.
Ihmisten tulisi löytää toimiva tasapaino yhteisöllisyyden ja äärimmäisen individualismin välillä. Nyky-yhteiskunta tuppaa valumaan ääri-individualismia kohti, jossa perheestä, suvusta tai kaverista ei enää piitata. Positiivista yhteisöllisyyttä Suomessa oli vaikkapa nykyisin rajusti hiipuva talkooperinne. Yhdessä saatiin ennen enemmän aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kommentti Börjeltä.
Kunniaväkivallasta on kyllä vuosia puhuttu ja kirjoitettu, mutta kuuroille koville näyttää menneen. Eikö niille ”rasistisille idiooteille” voi sanoa, että olitte oikeassa. Mites asia yhdessä korjattaisiin? Siitä se keskustelu varmaan lähtisi liikkeelle – tosiasioiden tunnustamisesta.
Valitettavasti kyse on vain poliittisesta vallantavoittelusta. Sieltä ei löydy juurikaan motivoivia attraktoreita yhteisöllisyydelle.
Talkootyöperinteestä olen täsmälleen samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Missä nämä ”rasistiset idiootit” olivat mielestäsi oikeassa? Tietysti jokainen ymmärtää, että maahanmuuttaja tuo osan omaa kulttuuritaustaansa mukanaan. Juuri siksi vastuullista keskustelua on ollut kotouttamisen tukeminen. Vain saamalla pohjoismainen ihmiskäsitys ja itsemääräämisoikeus näyttämään houkuttavalta vaihtoehdolta ihmiset ovat valmiita muutokseen. Rajat kiinni älämölö ei ole vielä koskaan parantanut yhdenkään mamu-tytön asemaa. Monen tilannetta ovat kyllä onnistuneet huonontamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kai se on niin että nämä ”rasistiset idiootit” ovat ainoita jotka ovat yrittäneet nostaa asiaa esille.
Ilman näitä ”rasistisia idiootteja” ei ehkä edes Oulun tapahtumat olisi tulleet julki. Eikä moni muu.
On hyvä että asiasta aletaan vihdoin puhumaan meilläkin.
Eva Tawasolille ja Sahralle kaikki kunnia.
Näistä asioista on monet muut, maahan muuttaneet, naiset puhuneet ja tuoneet esille uudelleen ja uudelleen. Valitettavasti kuuroille seinille. Joka kerta asia on pikimmiten vaiettu.
Kuten nytkin, missä ovat kaikki ne niin Vihreät kuin muutkin ihmisoikeuspuolustajat alkaen Emma Karista. Miksi he vaikenevat.
En viitsi luetella hiljaa olevien joukkoa.
Kysymys on kuitenkin naisista ja naisten oikeuksista omaan vapaaseen elämään.
Tuota en jaksa millään ymmärtää, kuinka tuo ”saamalla pohjoismainen ihmiskäsitys ja itsemääräämisoikeus näyttämään houkuttavalta vaihtoehdolta” toteutetaan?
Pitääkö meidän täällä houkutella tikkukaramellilla raavaita miehiä ja naisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia yleensä ja omia naisiaan erityisesti? Tarjotaan tikkaria jos annatte naistenne olla ja elää niin kuin he haluavat? Mitä järkeä tällaisessa on?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on myös se mielenkiintoinen piirre, että ”maahanmuuttokriitikoiden” ainoat ratkaisut tuntuvat olevan maahanmuuton estäminen ja maasta karkoittaminen. Paljon se olisi varmaan kunniaväkivallan uhreja auttanut, jos heitä ei olisi koskaan Suomeen päästetty.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoija Börje: ”Missä nämä ”rasistiset idiootit” olivat mielestäsi oikeassa?”
Ei tässä minun mielipiteellä ole merkitystä. Tästä blogisti Tawasoli:n kirjoituksestahan sen voi lukea, missä he ovat olleet oikeassa. Vai yritättenettekö väittää, että blogistin kirjoitus on valheellinen?
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanoin, niin jokainen tietää ja tunnustaa ongelmien olemassaolon. Siinä kaikki ovat yhtä oikeassa. Rasististen idioottien kuvitelma on, että sulkemalla rajat ongelma katoaa. Eivät ne ihmiset ja kunniaväkivallan ongelmat mihinkään sillä katoa, vaikkei niitä ihmisiä omassa kotikunnassa asuisikaan. Maahanmuuttokriitikot ovat niitä todellisia pään pensaaseen tunkijoita ja väärässä olijoita. Yhteiskuntamme todellista kuonaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia Börje, käänteisestä logiikasta.
Siis se joka tuo ongelman esille on sen aiheuttaja?
Kiitoksia myös tuosta nimittelystä. Lukeudun tuohon ”kuonaporukkaan”. Paitsi että en tunge päätäni pensaaseen.
Näinhän se tietenkin menee kun ei ole muuta sanottavaa kuin nimittely.
Ilmoita asiaton viesti
Kerrotko Jocke miten rasistinen toimintasi on parantanut musliminaisten asemaa. Konkreettisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Missä ja koska olen toiminut ”rasistisesti”?
Kerro ihan tarkkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö juuri pari kommenttia sitten julistautunut osaksi ”kuonaporukkaa”? Henkilön oma todistus katsotaan yleensä riittäväksi, eli sinun kohdallasi sinun oma ilmoitus riittää vai onko mielestäsi tässä keskustelunpätkässä ”rasistiset idiootit” eri ryhmä kuin ”kuonaporukka”? Silloin sinun pitäisi esittää määritelmä molemmille ja kertoa niiden väliset erot. Ei tällaisessa keskustelussa ole mitään järkeä, jos maalitolppia siirrellään tilanteen mukaan joka lauseessa. Se tyyli on kyllä tullut tutuksi, mutta mitään hyötyä siitä ei ole ongelmien ratkaisussa. Kannattaisi oman uhriutumisen sijaan miettiä tämänkin ilmiön todellisia uhreja.
Ilmoita asiaton viesti
Sisälukutaitoa, pyytäisin.
Sanoin että lukeudun tuohon maahanmuuttokriittiseen porukkaan jota Börje ansiokkaasti nimittää ”kuonaksi”.
Ei minun tarvitse mitään eroja esittää, kunhan Börje kertoo kuinka ja missä olen toiminut rasistisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Börje: ”Kuten sanoin, niin jokainen tietää ja tunnustaa ongelmien olemassaolon.”
Tämä on arvokas tieto. On erinomaisen rohkaisevaa, mikäli Börjen väittämä pitää paikkansa.
Minulle on jäänyt kuva, että esimerkiksi niinkin äskettäin, kuin vuonna 2015, oli vielä paljon äänekkäitä ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan kuulleetkaan häpeäväkivallasta, tai ainakaan sille ei oltu annettu tilaisuutta pilata ”unelma”.
Tähän jokaisen kollektiivisesti tunnustamaan ongelmaan voidaan täten kenties kohta alkaa hakemaan ratkaisuja! Niiden toteuttaminen vaatii konsensusta; Jospa tulevalla hallituskokoonpanolla olisi uskallusta tehdä isoja liikkeitä. Toivokaamme!
Ilmoita asiaton viesti
Ei meillä ole mitään unelmaa ollut. Faktapohjalta on menty ja toivottu, etteivät kulttuurierot johda merkittäviin ongelmiin. Maahanmuutollahan on myös merkittävät positiiviset vaikutukset. Sopimuksellisesti irakilaisia turvapaikanhakijoita on ollut hankala palauttaa. Seksuaalirikoksetkin ovat kiusallisesti kasvaneet, mutta yllättävän pienillä murheilla melko vähäinen määrä on saatu integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Vielä kun nuo persutkin saisi integroitua tälle vuosituhannelle ja tähän maailmaan, niin Suomi voisi jatkaa kehittymistä.
Ilmoita asiaton viesti
On toivottu, Mekittävät positiiviset vaikutukset, Irakilaisi on ollut hankala palauttaa, miksi pitäisi jos on positiiviset vaikutukset?
Seksuaalirikokset kiusallisesti kasvaneet, , yllättävän pienillä murheilla, Tässäpä tätä.
Odottelen Börje edelleen tietoa siitä kuinka olen toiminut rasistiseti.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin se vastaa, sitä harmittaa kuten tätä muutakin viherpunaista ”meillä on unelma”-sakkia kun ovat alkaneet tajuta, että ei tästä islamilaisesta maahanmuutosta olekkaan seurannut mitään hyvää – vaan päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Börje: ”Ei meillä ole mitään unelmaa ollut.”
28.7.2015 Helsingin Kansalaistorilla järjestettiin ”Meillä on unelma”-mielenosoitus.
Hämmentää yllä esitetty väite, ettei mitään unelmaa ole ollut.
10000+ ihmistä tuli torille kokemaan unelmaa, mutta kaikki se olikin siis valhetta… eli faktapohja on ollut, että mitään unelmaa ei ole koskaan ollutkaan? Vähemmästäkin voisi kokea tulleensa petetyksi.
Jos ”faktapohjalta on menty”, niin miksi piti valehdella ”unelmasta”?
Ilmoita asiaton viesti
Viranomaiset voivat puuttua perheiden ja sukujen sisäiseen kunniaväkivaltaan vasta sen jälkeen, kun väkivallanteko on jo tapahtunut.
Alkukantainen kunnia-käsite väkivallan ja tappojen motiivina syrjäytyy vasta pitkällisen koulutus- ja sivistystyön jälkeen. Siihen liittyy oleellisesti naisten asema islamilaisissa maissa, sekä yleinen kehitys mm. Intiassa.
Ikivanhat asenteet ovat kunniaväkivallan lähde.
”Erään järjestön laskujen mukaan vuosien 1994 ja 1999 välillä 3560 naista joutui sairaalaan happo-, tuli- tai bensiini-iskun vuoksi. Puolet heistä kuoli.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunniav%C3%A4kivalta
”Kunniamurhat ovat tyypillisiä klaaniyhteiskunnille ja kunniakulttuureille, joissa järjestäytyneen yhteiskunnan ote ihmisistä on vähäinen.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunniamurha
Maahanmuutto toi Suomeenkin kunniaväkivallan.
Ilmoita asiaton viesti
On asiallista mainita uskonto juuri siinä kontekstissa kuin kirjoittaja sen tekee. Sillä on merkittävä taustavaikutin eivätkä uskonnot – ihmisen luomat organisaatiot – ansaitse sitä suojaa ja erikoisasemaa jota nyt saavat. Ja kuten kirjoittaja viisaasti toteaa, ei tämä ole islam-kysymys, tämä on uskontokysymys. Aivan yhtä lailla uskonto osoittautuu merkittäväksi taustasyyksi lähisuhdeväkivallalle niin islamissa, kuin lestadiolaisuudessa, kuin katolilaisuudessa, kuin juutalaisuudessakin, ym.
Tietenkin syitä on monia, mutta vain yhtä lähisuhdeväkivallan taustasyytä suojellaan näin mittavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Laaja uskonnonvapaus on tärkeää, se on ihan perustason ihmisoikeus. Uskonnon lieveilmiöihin puuttuminen katsotaan usein uskonnonvapauden loukkaamiseksi vaikka uskonnon nimissä tehtävät rikokset ja sorto ovat suurempia ihmisoikeusrikoksia. Tähän tilanteeseen ei auta primitiiviset keinot, joita helposti esitetään, kuten ”kielletään kaikki uskonnot”. Sen sijaan uskontojen nimissä tehtäviin ihmisoikeusrikkomuksiin ja muihin rikoksiin vaikuttaa se, ettei uskonnoille anneta sitä ”erityissuojelua”.
Ilmoita asiaton viesti
Olet tavattoman rohkeasti nostanut esiin vaikean asian yhteiskunnassamme. Vastaanotto on ollut poikkeuksellisen yksituumaista. Sitä mielellään käsitellään erillään meillä rehottavasta kotoisesta perhe- ja suhdeväkivallasta.
Itse näen niin, ettei kunniaväkivallalle pidä antaa hyväksyntää missään taholla. Imaamien, muslimien, kristittyjen ja meidän suomalaisten pitää tehdä selväksi, ettei kunniaväkivaltaa suvaita. Uskonvapaus antaa mahdollisuuden luopua uskosta ja mahdollisuuden toteuttaa uskoaan haluamallaan tavalla. Väkivallalla uhkaaminen uskonnollisista syistä tai miesten kunnian puolustamiseksi on lopetettava.
Ilmoita asiaton viesti