Viisi käskyä kunniaväkivallan kitkemiseksi

Kunniaväkivaltaan liittyvän uutisoinnin yhteydessä minulta on useaan otteeseen kysytty, mitä kunniaväkivallan kitkemiseksi pitäisi konkreettisesti tehdä. Koska en usko politiikan ja uskonnon liittoon, kymmenen käskyn sijaan annan alla viisi konkreettista esimerkkiä siitä, mitä voimme tehdä kunniaväkivallan kitkemiseksi.

 

1.      Tunnustetaan ilmiön olemassaolo, jotta voimme tunnistaa sen

Kunniaväkivaltaa ei ole välttämättä aina helppo erottaa Suomelle ja suomalaisille leimallisesta lähisuhdeväkivallasta, mutta se on välttämätöntä, jotta asiaan suhtaudutaan riittävällä vakavuudella, ja jotta toimimme oikein kunniaväkivallan torjumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Kunniaväkivalta on kulttuurisidonnainen ilmiö ja sidoksissa niihin kulttuureihin, jossa kunniakäsitys on erityisen korostunut ja sitä vaalitaan koko yhteisön voimin.

Kunniakulttuureissa sekä miesten että naisten odotetaan vaalivan kunniaansa. Yleisesti naisten odotetaan vaalivan kunniaansa siveellisellä käytöksellä. Miehet puolestaan vaalivat kunniaansa siveellisten ja kunniallisten perheenjäsenten kautta. Tämän vuoksi miehen kunnia on riippuvainen naisen käyttäytymisestä ja miehellä on vastuu ja oikeus varmistaa yhteisönsä kunniallisuus. Siten myös mies, joka ei tarpeen vaatiessa kanna vastuutaan yhteisönsä kunnian palauttamiseksi, joutuu yhteisönsä syrjimäksi tai sortamaksi.

Vaikka ylläkuvatun kaltainen kunniakulttuuri ja sen loukkaamisesta potentiaalisesti seuraava kunniaväkivalta koskettaakin etenkin Suomessa vähemmistössä olevia yhteisöjä, kunniakulttuurin ja vahvan vähemmistöyhteyden tunnustaminen ei saa nöyrtyä rasismin tai muukalaisvihamielisyyden leiman pelossa. Päinvastoin, erilaisuuden suvaitsemisesta tulisi tehdä päivänselvä asia myös vähemmistöjemme keskuudessa, eikä henkilön, joka ei mukaudu yhteisönsä normeihin, tule joutua vainon ja sorron kohteeksi. Siten ilmiön tunnustaminen pitäisikin kokea ennemminkin yksilön oikeuksia ja suvaitsevaisuutta edistäväksi teoksi.

 

2.      Tuomitaan kunniakulttuuri ja -väkivalta äänekkäästi

Vaikeneminen kunniaväkivallasta on ongelmallista monesta syystä. Ensinnäkin se vähentää alttiutta tunnistaa ilmiö, kun kohtaamme sen. Toiseksi se avaa keskustelukentän niille ihmisille, jotka pyrkivät hyötymään aiheella mässäilystä. Kolmanneksi vaikeneminen vähentää uhrin alttiutta tai ymmärrystä hakea apua.

Suomessa tulee tietenkin elää lakiemme mukaan, mutta kunniaväkivaltaa ei tule ohittaa lainvastaisena itsestäänselvyytenä. Ohittamalla kunniaväkivallan olankohautuksella ja lokeroimalla sen väkivallaksi muun väkivallan joukkoon jää uhrin oikeusturva olemattomaksi. Feministinä uskon representaatioon – ulkoisen todellisuuden mielikuviin – ja se, että yhteiskuntamme johtajineen asettuu uhrien tueksi, auttaa uhreja katkaisemaan väkivallan kierteen, hakemaan apua tai ymmärtämään kokevansa kunniaväkivaltaa. Uhrien ääni tarvitsee tuekseen koko yhteiskunnan tuen.

 

3.      Tuetaan kunniaväkivallan uhreja auttavia tahoja

Suomessa kunniaväkivallan uhreille apua tarjoaa moni taho. Esimerkiksi Monika-Naiset ylläpitää yhtä turvakotia ja tarve on useammalle lisäturvakodille. Samoin kyseinen järjestö antaa akuuttia ja konsultatiivista apua uhreiksi joutuneille tai niille, jotka epäilevät lähipiirissään tapahtuvan kunniaväkivaltaa. Vastaavia järjestöjä ja apua tarjoavia tahoja on myös muita ja järjestöt toimivat vapaaehtoistoimin ja lahjoituksin. Tukemalla uhreja auttavia tahoja voimme tarjota lähes välitöntä apua kunniaväkivallan uhreille.

 

4.      Kannetaan vastuumme ammateissamme

Oletko ammatiltasi esimerkiksi sosiaali- tai terveysalan työntekijä tai opettaja? Juuri sinä saatat olla ensimmäinen ammattilainen, jonka kunniaväkivallan uhri kohtaa. Läheisesti vähemmistöjen kanssa työskentelevien ihmisten ymmärrys kunniaväkivallasta on tutkimusten mukaan ollut heikkoa. Siten on äärimmäisen tärkeää vaatia työnantajiltamme ja etujärjestöiltämme tukea kehittääksemme ammattiosaamistamme kunniaväkivaltatapausten tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Myöskään pelko leimautumisesta ei saa olla este tarttua vähemmistöä edustavan henkilön ongelmiin. Jopa väärin tunnistamista ja siitä potentiaalisesti aiheutuvaa leimautumista pelätään. Etenkin poliisin työssä on äärimmäisen tärkeä varmistaa, ettei rikostapauksessa ole kyse kunniamotiivista jo heti, kun epäily rikoksesta tulee viranomaisen tietoon. Esimerkiksi lähipiirissä tapahtunut henkilörikos ei välttämättä ratkea kohdistamalla välittömät toimenpiteet rikoksesta epäiltyyn.

Mahdollista kunniaväkivaltaa on syytä epäillä esimerkiksi tytön tai naisen kohdalla, joka systemaattisesti pidättäytyy kaikista sosiaalisista tapahtumista, kuten kouluretkistä ja opiskelijatapahtumista etenkin, kun paikalla on miehiä ja poikia, tai noudattavat esimerkiksi poikkeuksellisia ja todella ankaria kotiintuloaikoja. Sosiaali- ja terveysalalla potentiaalinen uhri voi olla esimerkiksi riittävän hyvää suomea puhuva naispotilas, jonka puolesta mies vastailee ammattilaisen vastaanotolla. Epäilyksen herätessä tulisi matalalla kynnyksellä ja hienovaraisesti kysellä esimerkiksi kotioloja tai puhuttaa lapsen tai nuoren vanhempia. Puheeksiotto on ensimmäinen askel kohti ongelmaan puuttumista.

 

5.      Laitetaan lainsäädäntö ja maahanmuuttopolitiikka kuntoon

Poliittisilla keinoilla on vähintäänkin merkittävä signaaliarvo kunniaväkivallan kitkemiseksi. Ihmisoikeusliitto tarjoaa politiikkaan täsmäaseita kunniaväkivaltaan liittyvien rikos- ja oikeustoimien kehittämiseksi. Rikoslainsäädäntömme ei välttämättä sovellu riittävän hyvin rikoksen yhteisöllisen luonteen tai kunniamotiivin huomioimiseen esitutkinnassa ja oikeusprosesseissa. Rikoslakimme esimerkiksi huomioi hyvin syyteoikeuden osalta lähisuhteen, mutta jättää huomioimatta sen, että kunniamotiiviin perustuva rikos saattaa tapahtua myös lähisuhteen ulkopuolella. Lisäksi avioliittoon pakottaminen tulee kriminalisoida Istanbulin sopimuksen – johon Suomi on sitoutunut – mukaisesti. Myös muut Istanbulin sopimuksen täyttämättä jääneet kohdat kuten resursointi tulee laittaa kuntoon. Lisäksi tulisi harkita esimerkiksi lyhytkestoisten pakkoavioliittojen mitätöintiä ilman avioeroprosessia tai harkinta-ajan poistoa pakkoavioeroissa.

Kunniaväkivalta tai vastaavat läheisesti etenkin maahanmuuttajayhteisöihin liitoksissa olevat ongelmat eivät tule vähenemään tulevaisuudessa – päinvastoin. Maahanmuuton pysäyttäminenkään ei poistaisi ongelmaa maastamme, sillä kunniakulttuuri periytyy usein toiseen ja jopa kolmanteenkin sukupolveen. Kotouttamispalveluita tulee laajentaa ja niissä tulee huomioida kunniaväkivalta aiempaa herkemmin. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä maahan muuttavien naisten asemaan, sillä heidän asemansa on kokonaisuudessaan keskimäärin erityisen heikko. Naisten parempi integroiminen yhteiskuntaan todennäköisesti myös katkaisisi monen muun sosiaalisen ongelman periytymiskierteen lisäksi kunniaväkivallan ylisukupolvisen periytymisen.


 

Kunniaväkivallan suurin haaste on se, että kyseessä on monimutkainen sortojärjestelmä, jossa sortajana toimivat uhrille usein läheisimmät ihmiset. Koska lähipiirin tukeen ei voi nojata, on tukea löydyttävä muualta. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että Suomessa kunniaväkivalta tuomitaan kollektiivisesti ja yhteiskunta auttaa ihmistä, joka usein haluaa olla ennen kaikkea toimivan yhteiskunnan jäsen, ja on siksi joutunut vainotuksi.   

 

 

EvaTawasoli
Vihreät Vantaa

Aluevaltuutettu (Vantaan ja Keravan hyvinvointialue)
Aluehallituksen jäsen
Vantaalainen kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Kasvatuksen ja oppimisen lautakunnan jäsen
Terveydenhoitaja
Hallintotieteilijä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu