Viisi käskyä kunniaväkivallan kitkemiseksi
Kunniaväkivaltaan liittyvän uutisoinnin yhteydessä minulta on useaan otteeseen kysytty, mitä kunniaväkivallan kitkemiseksi pitäisi konkreettisesti tehdä. Koska en usko politiikan ja uskonnon liittoon, kymmenen käskyn sijaan annan alla viisi konkreettista esimerkkiä siitä, mitä voimme tehdä kunniaväkivallan kitkemiseksi.
1. Tunnustetaan ilmiön olemassaolo, jotta voimme tunnistaa sen
Kunniaväkivaltaa ei ole välttämättä aina helppo erottaa Suomelle ja suomalaisille leimallisesta lähisuhdeväkivallasta, mutta se on välttämätöntä, jotta asiaan suhtaudutaan riittävällä vakavuudella, ja jotta toimimme oikein kunniaväkivallan torjumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Kunniaväkivalta on kulttuurisidonnainen ilmiö ja sidoksissa niihin kulttuureihin, jossa kunniakäsitys on erityisen korostunut ja sitä vaalitaan koko yhteisön voimin.
Kunniakulttuureissa sekä miesten että naisten odotetaan vaalivan kunniaansa. Yleisesti naisten odotetaan vaalivan kunniaansa siveellisellä käytöksellä. Miehet puolestaan vaalivat kunniaansa siveellisten ja kunniallisten perheenjäsenten kautta. Tämän vuoksi miehen kunnia on riippuvainen naisen käyttäytymisestä ja miehellä on vastuu ja oikeus varmistaa yhteisönsä kunniallisuus. Siten myös mies, joka ei tarpeen vaatiessa kanna vastuutaan yhteisönsä kunnian palauttamiseksi, joutuu yhteisönsä syrjimäksi tai sortamaksi.
Vaikka ylläkuvatun kaltainen kunniakulttuuri ja sen loukkaamisesta potentiaalisesti seuraava kunniaväkivalta koskettaakin etenkin Suomessa vähemmistössä olevia yhteisöjä, kunniakulttuurin ja vahvan vähemmistöyhteyden tunnustaminen ei saa nöyrtyä rasismin tai muukalaisvihamielisyyden leiman pelossa. Päinvastoin, erilaisuuden suvaitsemisesta tulisi tehdä päivänselvä asia myös vähemmistöjemme keskuudessa, eikä henkilön, joka ei mukaudu yhteisönsä normeihin, tule joutua vainon ja sorron kohteeksi. Siten ilmiön tunnustaminen pitäisikin kokea ennemminkin yksilön oikeuksia ja suvaitsevaisuutta edistäväksi teoksi.
2. Tuomitaan kunniakulttuuri ja -väkivalta äänekkäästi
Vaikeneminen kunniaväkivallasta on ongelmallista monesta syystä. Ensinnäkin se vähentää alttiutta tunnistaa ilmiö, kun kohtaamme sen. Toiseksi se avaa keskustelukentän niille ihmisille, jotka pyrkivät hyötymään aiheella mässäilystä. Kolmanneksi vaikeneminen vähentää uhrin alttiutta tai ymmärrystä hakea apua.
Suomessa tulee tietenkin elää lakiemme mukaan, mutta kunniaväkivaltaa ei tule ohittaa lainvastaisena itsestäänselvyytenä. Ohittamalla kunniaväkivallan olankohautuksella ja lokeroimalla sen väkivallaksi muun väkivallan joukkoon jää uhrin oikeusturva olemattomaksi. Feministinä uskon representaatioon – ulkoisen todellisuuden mielikuviin – ja se, että yhteiskuntamme johtajineen asettuu uhrien tueksi, auttaa uhreja katkaisemaan väkivallan kierteen, hakemaan apua tai ymmärtämään kokevansa kunniaväkivaltaa. Uhrien ääni tarvitsee tuekseen koko yhteiskunnan tuen.
3. Tuetaan kunniaväkivallan uhreja auttavia tahoja
Suomessa kunniaväkivallan uhreille apua tarjoaa moni taho. Esimerkiksi Monika-Naiset ylläpitää yhtä turvakotia ja tarve on useammalle lisäturvakodille. Samoin kyseinen järjestö antaa akuuttia ja konsultatiivista apua uhreiksi joutuneille tai niille, jotka epäilevät lähipiirissään tapahtuvan kunniaväkivaltaa. Vastaavia järjestöjä ja apua tarjoavia tahoja on myös muita ja järjestöt toimivat vapaaehtoistoimin ja lahjoituksin. Tukemalla uhreja auttavia tahoja voimme tarjota lähes välitöntä apua kunniaväkivallan uhreille.
4. Kannetaan vastuumme ammateissamme
Oletko ammatiltasi esimerkiksi sosiaali- tai terveysalan työntekijä tai opettaja? Juuri sinä saatat olla ensimmäinen ammattilainen, jonka kunniaväkivallan uhri kohtaa. Läheisesti vähemmistöjen kanssa työskentelevien ihmisten ymmärrys kunniaväkivallasta on tutkimusten mukaan ollut heikkoa. Siten on äärimmäisen tärkeää vaatia työnantajiltamme ja etujärjestöiltämme tukea kehittääksemme ammattiosaamistamme kunniaväkivaltatapausten tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Myöskään pelko leimautumisesta ei saa olla este tarttua vähemmistöä edustavan henkilön ongelmiin. Jopa väärin tunnistamista ja siitä potentiaalisesti aiheutuvaa leimautumista pelätään. Etenkin poliisin työssä on äärimmäisen tärkeä varmistaa, ettei rikostapauksessa ole kyse kunniamotiivista jo heti, kun epäily rikoksesta tulee viranomaisen tietoon. Esimerkiksi lähipiirissä tapahtunut henkilörikos ei välttämättä ratkea kohdistamalla välittömät toimenpiteet rikoksesta epäiltyyn.
Mahdollista kunniaväkivaltaa on syytä epäillä esimerkiksi tytön tai naisen kohdalla, joka systemaattisesti pidättäytyy kaikista sosiaalisista tapahtumista, kuten kouluretkistä ja opiskelijatapahtumista etenkin, kun paikalla on miehiä ja poikia, tai noudattavat esimerkiksi poikkeuksellisia ja todella ankaria kotiintuloaikoja. Sosiaali- ja terveysalalla potentiaalinen uhri voi olla esimerkiksi riittävän hyvää suomea puhuva naispotilas, jonka puolesta mies vastailee ammattilaisen vastaanotolla. Epäilyksen herätessä tulisi matalalla kynnyksellä ja hienovaraisesti kysellä esimerkiksi kotioloja tai puhuttaa lapsen tai nuoren vanhempia. Puheeksiotto on ensimmäinen askel kohti ongelmaan puuttumista.
5. Laitetaan lainsäädäntö ja maahanmuuttopolitiikka kuntoon
Poliittisilla keinoilla on vähintäänkin merkittävä signaaliarvo kunniaväkivallan kitkemiseksi. Ihmisoikeusliitto tarjoaa politiikkaan täsmäaseita kunniaväkivaltaan liittyvien rikos- ja oikeustoimien kehittämiseksi. Rikoslainsäädäntömme ei välttämättä sovellu riittävän hyvin rikoksen yhteisöllisen luonteen tai kunniamotiivin huomioimiseen esitutkinnassa ja oikeusprosesseissa. Rikoslakimme esimerkiksi huomioi hyvin syyteoikeuden osalta lähisuhteen, mutta jättää huomioimatta sen, että kunniamotiiviin perustuva rikos saattaa tapahtua myös lähisuhteen ulkopuolella. Lisäksi avioliittoon pakottaminen tulee kriminalisoida Istanbulin sopimuksen – johon Suomi on sitoutunut – mukaisesti. Myös muut Istanbulin sopimuksen täyttämättä jääneet kohdat kuten resursointi tulee laittaa kuntoon. Lisäksi tulisi harkita esimerkiksi lyhytkestoisten pakkoavioliittojen mitätöintiä ilman avioeroprosessia tai harkinta-ajan poistoa pakkoavioeroissa.
Kunniaväkivalta tai vastaavat läheisesti etenkin maahanmuuttajayhteisöihin liitoksissa olevat ongelmat eivät tule vähenemään tulevaisuudessa – päinvastoin. Maahanmuuton pysäyttäminenkään ei poistaisi ongelmaa maastamme, sillä kunniakulttuuri periytyy usein toiseen ja jopa kolmanteenkin sukupolveen. Kotouttamispalveluita tulee laajentaa ja niissä tulee huomioida kunniaväkivalta aiempaa herkemmin. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä maahan muuttavien naisten asemaan, sillä heidän asemansa on kokonaisuudessaan keskimäärin erityisen heikko. Naisten parempi integroiminen yhteiskuntaan todennäköisesti myös katkaisisi monen muun sosiaalisen ongelman periytymiskierteen lisäksi kunniaväkivallan ylisukupolvisen periytymisen.
Kunniaväkivallan suurin haaste on se, että kyseessä on monimutkainen sortojärjestelmä, jossa sortajana toimivat uhrille usein läheisimmät ihmiset. Koska lähipiirin tukeen ei voi nojata, on tukea löydyttävä muualta. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että Suomessa kunniaväkivalta tuomitaan kollektiivisesti ja yhteiskunta auttaa ihmistä, joka usein haluaa olla ennen kaikkea toimivan yhteiskunnan jäsen, ja on siksi joutunut vainotuksi.
Häpeällinen,sairas ja ihmisarvoa ja oikeuksia polkeva ja jo nimeltään harhainen ”kunniaväkivalta”ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan,eikä sivistysvaltioon ylipäätään MINNEKKÄÄN.Sellaiset henkilöt ja tahot joiden kulttuuriin ja tai tapoihin ,uskontoon se kuuluu,eivät ole siis suomalaiseen yhteiskuntaan tervetulleita,jolleivat osaa tänne sopeutua ja opetella maan tapoja .
Siihen suomalaisten veronmaksajien rahaa on käytetty ja käytetään maahanmuuton bisneksissä ja työpaikkoissa miljardeja vuosittain!ON varhainen puuttuminen lastensuojelun osana,on kaikki muut palvelut ja moniammatilliset asiantuntijatahot rouvakerholaisineen palvelemassa jne.On kurssia ja koulutusta,miljoonien panostusta erilaisten maahanmuuton puuhastelijoiden parissa.
Kun suomessa on asuttu 20-30 vuotta ja ei vieläkään ole opittu maan tavoille,vaan vaaditaan suomalaista yhteiskuntaa sopeutumaan tällaiseen mielisairaaseen ilmiöön ,ollaan hakoteillä.Suomalaiseen kulttuuriin,uskontoon,ihmisoikeuksiin,lasten ja naisten ,miesten jne.elämään ei kuulu olla uhattuna ja alistettuna,kunniamurhia peläten.
Eivät täällä maahanmuuttajat ole vaatimassa suomalaisten niskaan omien ongelmiensa hoitamista tai jatkuvasti julkisuudessa näiden TUONTITAVARAA olevien ilmiöiden kanssa.Seula vuotaa,kun ei ole pystytty henkilöiden taustoja tutkimaan ja karsimaan ääriainesta ,jos suomessa tällaiset sairaat tavat ja ilmiöt ovat suomalaisten veronmaksajien niskassa kaiken muun lisäksi.
Ei suomessa ennen eu:ta (1995)ollut näitä ongelmia tähän malliin,ei lapsille sääntöjä kuin keskiajalla pukeutumisesta ja ihmisten silmiin katsomisesta jne.liikkumisesta illalla ulkona jne.eikä lasten,naisten ja sukulaisten murhaamista jonkin olemattoman ”kunnian ”tähden.Ei tällaisesta murhaamisesta saa tulla suomeen normi,jota iltalehdet julkaisevat ja josta ei kohta kukaan enää hätkähdä,kuten es.porvoon lapsimurha ja vast.tapaukset.
VIKA ja syyt ovat rakenteissa suomessa ja koko eu:ssa kun tällainen on mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Eva Tawasolin kirjoitus on puhutteleva ja hyvin ajankohtainen. Lainsäädäntömme kiinnittää huomiota vain väkivallan tekijään eikä ota huomioon yhteisöä joka pakottaa väkivaltaan syyllistyneen henkilön toimimaan Suomen lakeja vastaan. Eli koko perhe (aikuiset) ja jopa koko yhteisö ovat syyllisiä rikokseen. Tämä tarkoittaa ettei nämä yhteisöt halua sopeutua Suomeen ja ne jotka haluavat, voivat joutua vainon kohteeksi (varsinkin naispuoliset ihmiset + homot).
Mutta miten ihmeessä saada feministit, suomalaiset poliitikot sekä sote-, kouluammattilaiset heräämään. Ilman oman yhteisön ulkopuolista apua nämä tytöt ja naiset jäävät yksin ongelmineen. Ei todellakaan ole rasistista puuttua jonkin yhteisön väkivaltaisiin tapoihin ja kulttuuriin. Sanoisin että se vasta rasistista onkin, ellemme väkivaltaan puutu vedoten kulttuurin tapoihin – Vähättelemme silloin yhteisön kykyä muuttua…
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvä kirjoitus. Lisäisin listaan, että estetään kaksoisstandardien muodostuminen. Esimerkiksi lapset kouluissa käyvät uimassa, osallistuvat paritanssien harjoitteluun tai terveystiedon seksuaalikasvatukseen aivan kuten suomalaislapset, ilman kulttuurilla perusteltavaa erivapautta toimia toisin. Kulttuuristen rajoitusten otetta lapsista saadaan näin ainakin pakolla hillittyä ja vanhempia sekä keskenkasvuisia totutettua vapaampaan eloon.
Ilmoita asiaton viesti
Aika paljon saisi aikaiseksi, kun kaikki kohdeltaisiin samalla tavalla yksilöinä, nykysysteemi jossa karsinoidaan vähemmistöihin jonkun ominaisuuden perusteella edistää rasismia.
Toisaalla poliitikot eivät ole kiinnostuneet missään EU maassa missä näitä murhia ovat tapahtuneet viimeisen 50 vuoden aikana, päinvastoin ylistävät kuorossa ihana monikulttuuri ja suvaitsevaisuuta.
Seuraan taustani johdosta Belgian pikku uutisia, näitä muslimityttöjen kohtalo kirjataan usein parvekeonnettomuudeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa tapa pitää kunniaväkivalta Suomen ulkopuolella, on pitää matut Suomen ulkopuolella.
http://asfalttikukka.blogspot.com/2019/05/ei-isis-…
Ilmoita asiaton viesti
Itse pidän jo koko termiä epäonnistuneena enkä liittäisi kunniaa väkivaltaan edes käsitetasolla.
Tekijän on helpompaa perustella laiton toimintansa kunnian puolustamisella kuin sillä että toimi häpeän takia tai tunsi häpeää. Kun toimintakin on häpeällinen hyökkäys uhrin ihmisarvoa vastaan, häpeäväkivalta kuvaa toimintaa paremmin. Ei termistöä tarvitse ottaa tuontitavarana jos itse ilmiö sitä osaltaan on.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä lista pehmeistä ja kaikille sopivista keinoista, joita tulisi käyttää ongelman kitkemiseen. Heitän muutaman kommentin joihinkin vaikeimpiin lauseisiin.
> Toiseksi se avaa keskustelukentän niille ihmisille, jotka pyrkivät hyötymään aiheella mässäilystä.
Tuo kuulosti poliittiselta kannaotolta, En tiedä kuka mässäilisi tällä asiallla jollain huonolla tavalla. Vaikka jotkut puhuisivat asiasta kärjekkäämmin sanakääntein kuin sinä puhut, kai nuokin puheenvuorot pitää toivottaa tervetulleiksi. Useimmiten kärkevätkin puheenvuorot tähtäävät kuitenkin samaan asiaan, eli tuon ongelman kitkemiseen.
> Esimerkiksi lähipiirissä tapahtunut henkilörikos ei välttämättä ratkea kohdistamalla välittömät toimenpiteet rikoksesta epäiltyyn.
Tuo lause oli liian vaikea. Oliko tuossa tekijä joku muu kuin oletetu tekijä, vai pitikö välttää välittömiä toimenpiteitä, vai mitä?
> Mahdollista kunniaväkivaltaa on syytä epäillä esimerkiksi tytön tai naisen kohdalla, joka systemaattisesti pidättäytyy kaikista sosiaalisista tapahtumista, kuten …
Lasketko kunniaväkivallan piiriin myös esimerkiksi vanhempien tiukan iltaliikkumiskontrollin? Jos haluat kattaa fyysisen väkivallan lisäksi myös tuollaiset rajoitukset, tuon asian voisi erikseen mainita. Ehkä nuo mainitut tapaukset voi laskea henkiseksi kunniaväkivallaksi, jos ne perustuvat kunniakäsitteisiin. Tässä eron tekeminen tavallisiin kantasuomalaisiin perheisiin, jotka rajoittavat lasten iltaliikkumsia (muista kuin kunniaan liittyvistä syistä) voi olla vaikeaa, ja näin myös asetetuista säännöistä vapautumisen vaatiminen myös vaikeaa. Täysikäisyys tietenkin vapauttaa vanhempien oikeudesta kontrolloida menoja.
> Lisäksi avioliittoon pakottaminen tulee kriminalisoida Istanbulin sopimuksen – johon Suomi on sitoutunut – mukaisesti.
Tässä voi tulla vaikeuksia siitä, että Suomen laki puhuu Suomen lain mukaan rekisteröidyistä avioliitoista. Olen ymmärtänyt, että maailmalla avioliitot voivat usein olla myös oman kulttuurin tai uskonnon mukaisia avioliittoja, joita ei välttämättä rekisteröidä paikallisen maallisen lain mukaisiksi avioliitoiksi.
> Lisäksi tulisi harkita esimerkiksi lyhytkestoisten pakkoavioliittojen mitätöintiä ilman avioeroprosessia tai harkinta-ajan poistoa pakkoavioeroissa.
Kovin vaikeaselkoinen lause. Tarkoitat kai sitä, että mitätöinnin tulee tapahtua viiveittä. Mikä oli mainitun lyhytkestoisuuden merkitys tässä asiassa?
Tämä kohta sisältää samoja ongelma kuin edellinen kohta. Tai ehkä tilanne helpottuukin, jos avioliitto ei ole edes virallinen avioliitto. Ja toisaalta taas, valtiolla ei ole ehkä mitään sanomista tapauksiin, joissa henkilöt vain näyttävät asuvan vapaaehtoisesti yhdessä tai seurustelevan, minkään virallisen avoliiton sitomatta heitä yhteen. Tällöin kyse olisi kai jonkinlaisesta yhteiselämään painostamisesta kyseisen alakulttuurin toimesta. Kai tällaiseenkin pakottamiseen jokin pykälä Suomen laista löytyy, mutta oikeusjärjestelmää pitäisi varmaankin ensin herätellä huomaamaan tuollaiset tapaukset.
> Maahanmuuton pysäyttäminenkään ei poistaisi ongelmaa maastamme, sillä kunniakulttuuri periytyy usein toiseen ja jopa kolmanteenkin sukupolveen.
Olen ymmärtänyt, että esmerkiksi briteissä jotkut ongelmat ovat uusissa sukupolvissa vahvempia kuin hiedän vanhempiensa ja isovanhempiensa sukupolvissa. Voivat siis myös vahvistua.
Maahanmuuton pyäsyttäminen voisi hyvinkin vähentää ongelmia, sillä monissa tapauksissa nimenomaan oman yhteisön suuri koko mahdollistaa radikaalin irtautumisen ympäröivän yhteiskunnan arvoista ja tavoista. Suomessa perinteiset pienet vähemmistöt ovat olleet selvästi ongelmattomampia kuin suuremmin joukoin tulleet uudet tulokkaat. Sopeutumisvauhdilla ja alakulttuurien koolla on selvästi jonkinlaista merkitystä. Jos asutaan kanta-asukkaiden keskuudessa eikä omien piirissä, sopeutumiseen on luonnollisesti suurempi tarve.
Ilmoita asiaton viesti