Eva Tawasoli

Solidiumin asemaa tulisi pohtia hallituksen omaisuusmyyntien yhteydessä

Vastavalittu hallitus on päättänyt kattaa - katsontakannasta riippuen – menot tai investoinnit myymällä valtion omaisuutta. Valtion omaisuutta ollaan laittamassa niin sanotusti lihoiksi noin kolme miljardia. Tästä kolmen miljardin myyntipotista valtaosa, 2,5 miljardia, tulee kohdistumaan valtion yhtiöomistuksiin, joita sillä on 66 yhtiössä. Erityishuomio tulee olemaan valtion pörssilistatuissa ns. sijoittajaintressiyhtiöissä. Näiden yhtiöiden omistusten ainoa tehtävä on tuottaa valtiolle tuloja eikä omistuksilla ole strategista merkitystä tai yhtiöillä muuta valtiollista erityistehtävää. Jokainen suomalainen omistaa pörssiyhtiöitä valtion kautta lähes 5000 eurolla ja nyt valtion yhteensä 27 miljardin omistuspottia ollaan supistamassa.

Myytävien yhtiöomaisuuserien suuruusluokan lisäksi muuta konkretiaa omaisuuden myynnistä ei ole hallitusohjelmassa kerrottu. Tosin se on kerrottu, että konkretiaa kuten aikataulua ei ole olemassa (s. 191). Ennen kuin hallituksella on eurot käytettävissään yhteiskunnallisiin kokeiluihin ja kertaluonteisiin investointeihin (s. 185) hallituksen tulee tehdä päätöksiä vielä myytävistä omaisuuseristä, myyntien ajankohdasta ja aikataulusta sekä muista toteutukseen liittyvistä asioista.

Konkretian puute omaisuusmyyntien toteutuksessa herättää epäilyksiä ja kysymyksiä, mutta toisaalta mahdollistaa luovienkin ratkaisuiden pohtimisen. Yksi vaihtoehto voisi olla valtion riskisijoitusomaisuutta hallinnoivan sijoitusyhtiö Solidiumin aseman kokonaisvaltainen uudelleenarviointi. Tämä on paikallaan etenkin siinä todennäköisimmässä vaihtoehdossa, jossa omaisuusmyynnit todella kohdistuvat sijoitusintressiyhtiöihin. Valtion suorien pörssiosakeomistusten arvo on lähes 20 miljardia ja loput, n. 7,5 miljardia, hallinnoidaan Solidiumin kautta. Solidiumin salkku sisältää 13 eri suomalaisen Helsingin pörssissä kaupankäyntikohteena olevan yhtiön osakkeita.

Solidium perustettiin vuonna 2008 tehtävänään suomalaisomistuksen vahvistaminen ja vakauttaminen pörssimme merkittävissä yhtiöissä. Hallituksen suunnittelema yhtiöomaisuuden myynti on puolestaan täysin ristiriidassa Solidiumin tehtävän kanssa - kohdistui myynnit sitten Solidiumin tai valtionkonttorin hallinnoimiin omistuksiin. Solidiumin asema itsenäisenä, lainamandaatilla varustettuna, valtio-omistuksista vastaavana yhtiönä on myös parlamentaarisesti kyseenalainen, sillä omistusohjausta tekevät parlamentaarisen prosessin ulkopuolelta valitut henkilöt. Solidiumin historia ei myöskään ole ollut osakekaupankäynnin osalta erityisen loistelias ja sitä vaivaa kaikki aktiivisen sijoittamisen sudenkuopat: kulut ovat korkeat, aktiivisuus on näennäistä eikä tuotto juuri eroa länsipörssien indekseistä. Politiikkakin on kytkeytynyt kaupankäyntiin mm. Rautaruukin, Talvivaaran ja Kemiran kohdalla.

Todellinen tarve valtion sijoitusyhtiölle tulisi kyseenalaistaa etenkin nyt, kun talouspolitiikassamme tehdään kauaskantoinen linjaus valtiovetoiseen yhtiöomistukseen. Vaikka valtio päättäisikin myydä kaupallisesti strategisia yhtiöomistuksia (esimerkiksi Nestettä, Fortumia tai Finnairia), mikä lienee jokseenkin epätodennäköisempi vaihtoehto Caruna-mörköjen edelleen kummitellessa joidenkin ministereiden painolastina, tulee silti kysyä, onko valtion tehtävä hakea tuottoa osakeriskillä vaiko vain yksinkertaisesti turvata liiketoiminnan edellytykset ja edistää rahoitusmarkkinoidemme vakautta järkevällä talouspolitiikalla. Ja vaikka päätyisimmekin valitsemaan valtiovetoisen sijoitusintressiomistuksen, olisi paikallaan pohtia, voisimmeko tehdä tämän tehotonta sijoitusyhtiötä tehokkaammin ja demokraattisemmin. Nämä pohdinnat asettavat kysymysmerkkejä Solidiumin nykyiselle asemalle. Valtion sijoitusomistajuus ei ole itsearvoisesti hyvä tai huono asia. Norjan öljyrahasto on paras esimerkki siitä, miten valtio voi systemaattisella omistamisella turvata tulevaisuutensa.     

Solidiumin olemassaololle on ollut hankala löytää järkevää perustelua sen elinkaaren aikana. Jos Rinteen hallituksen omaisuusmyynnit kohdistuvat Solidiumin sijoitusintressiyhtiöihin, tulee Solidiumin hallinnoitava varallisuus pienenemään merkittävästi - suurimmillaan jopa kolmanneksella. Tällöin yhtiö joutuu joka tapauksessa tekemään sopeutuksia, sillä kulujen suhde hallinnoitavaan omaisuuteen tai potentiaalisiin tuottoihin nähden ei ole mitenkään perusteltavissa. Valtiovetoista sijoitustoimintaa voisi nähdäkseni tehdä Solidiumia tehokkaammin ja demokraattisemmin esimerkiksi ministeriohjauksella Valtioneuvoston Kansliasta tai vaikka Suomen Pankista eduskunnan nimittämällä komitealla.  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Solidiumin yksi tarkoitus lienee se että voitaisiin reagoida nopeammin markkinoilla esiintyviin tilanteisiin.Lisäksi omistukset ovat hieman kauempana päivän politiikasta.

Finnairin strategista merkitystä en ymmärrä nykypäivänä. Yhtiön omistus on tullut hyvin kalliiksi valtiolle. Pörssikurssi ja markkina-arvo ovat samalla tasolla kuin vuonna -97. Valtio on joutunut pääomittamaan sitä vuosien saatossa lisää ja useita osingottomia vuosia on ollut. Vastaavan suuruinen riskitön sijoitus olisi tuottanut valtiolle enemmän.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Valtio on saanut ­osinkotuloja ja pääomanpalautuksia yhtiöistään viidessä vuodessa yli 7,5 ­miljardia euroa eli ­keskimäärin 1,5 ­miljardia euroa vuodessa.

Kuka tahansa valtion omaisuutta hallinoi, ei muuta sitä tosiasiaa, että valtion omaisuuden osinko- ja myyntituloja näytetään käytettävän surutta budjettitalouden tilkkeenä. Myyntienkin osalta kyse on ollut miljardeista.

Tämäkin blogi alustaa vihreiden tavoitetta valtion omaisuuden hävittämisestä ja merkittävien tuottojen käyttämistä yli varojen elämiseen.

Vihreiden tulisi ensisijaisesti murehtia osinkotuloja, joita suunniteltujen oamisuuden realisointien jälkeen ei enää tule?

Roope Kolehmainen

Yritätkö sumuttaa ottamalla lukuihin kaikki valtion omistuksistaan saamat osingot ja po-palautukset? Solidiumin keskimääräinen voitonjako on ollut 0,5 mrd sen olemassaolon aikana. Jos tuosta kolmanneksen leikkaa pois, on keskimääräisiin lukuihin perustuva pääomatulovirtamenetys vajaat 180 miljoonaa euroa vuodessa. Esittämäsi lukusi ovat kymmenkertaiset. En suinkaan halua puolustella kertaluonteisten menojen rahoittamista lyhytnäköisellä omaisuusrealisoinnilla, mutta esittämäsi lukusi eivät ole mitenkään suhteessa nyt tehtäviin toimenpiteisiin.

Toisekseen blogikirjoitushan eksplisiittisesti pidättäytyy ottamasta kantaa itse päätökseen realisoida omaisuutta ("Valtion sijoitusomistajuus ei ole itsearvoisesti hyvä tai huono asia. Norjan öljyrahasto on paras esimerkki siitä, miten valtio voi systemaattisella omistamisella turvata tulevaisuutensa."). Sen sijaan blogisti kyseenalaistaa sitä, miten tehottomasti kansalaisten varoja hallinnoidaan sotkien ei-parlamentaariseen omistusohjaukseen epämääräisesti päivän politiikkaa.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Roope Kolehmainen

Kommenttini ensimmäinen kappale kertoo koko valtion saamat osingot ja pääomatulot mukaanlukien Sodiumin osakeomistus ja muu valtion osakeomistus.

Solidiumin voitonjako valtiolle viimeisen viiden vuoden (2014-2018) aikana on ollut 2,7 miljardia euroa.

Poliitikkojen tekee luonnollisesti mieli jatkuvasti mennä hunajapurkille unohtaen valtion omistuksen todellinen arvo. Kun valtion budjetti on 56 miljardin euron luokkaa, valtion pörssiomistuksen arvo on n. 42 prosenttia valtion vuotuisista menoista. Valtio pitää ymmärtää hyvää osinkotuottoa, mikä näkyy siinä, että valtion suoraan omistamien pörssiyhtiöiden osinkotuotto on korkeampi kuin pörssiyhtiöiden keskimäärin.

Minun kantani on se, että on viisaampaa ottaa markkinoilta alle 1 % pitkäaikaista lainaa, kun myydä vakaan yli 4 % osinkotuoton omistuksia pääomasijoittajille. Suuria osakemyyntejä suomalainen pääoma ei pysty ostamaan vaan sijoitukset, jopa strategiset, siirtyvät ulkomaisten sijoittajien käsiin.

Roope Kolehmainen Vastaus kommenttiin #5

Kiitos vastauksesta, nyt selkeni! Itseltänikin puuttui, että voitonjako on ollut keskimäärin 0,5 mrd. € VUODESSA, mikä on aikalailla linjassa vastineesi lukujen kanssa.

Tämä hillopurkki-ilmiö huolestuttaa itseänikin. Se sitoo Solidiumin omistukset, sijoituspäätökset, instrumenttiallokaatiot jne. fiskaali- sekä muuhun politiikkaan ja kaventaa yhtiön tilaa tehdä sijoitustuoton kannalta optimaalisia päätöksiä. Lopputuloksena on puolipoliittinen, vertailuindeksistä jäävä sijoitussalkku. Siksi olen blogistin kanssa samaa mieltä, että kun nyt tälle linjalle on lähdetty niin yhtiön asemaa todellakin tulisi uudelleen pohtia. Näen parempina vaihtoehtoina molemmat ääripäät: joko yhtiön purkaminen tai totaalinen irroittaminen kaikesta poliittisuudesta (mitä ei varmaankaan nykyisen hallituksen ideologialla tapahdu - päinvastoin).

Joka tapauksessa pitkäjänteisyyttä tarvittaisiin eikä hallinnointikuluista leikkaaminenkaan olisi pahitteeksi. Yhtiön tavoite pitäisi vähintäänkin muuttaa tuoton maksimoimiseksi ja poistaa poliittinen tyhjänpäiväisyys missiosta. Kyse on Solidiumin kohdalla puhtaasti kuitenkin valtion finanssi-intressistä. Koska strategisia omistuksia ei Solidiumin salkussa ole, omistukset olisivat ongelmattomin myyntikohde. Nesteen osakeomistuksen vähentäminen strategisen omistuksen rajalle (33,4 %) lienee toinen vaihtoehto - joskin todennäköisesti typerä sellainen - josta tuo 2,5 mrd € aikalailla tulisi.

Roope Kolehmainen Vastaus kommenttiin #5

Tätä kohtaa "Valtio pitää ymmärtää hyvää osinkotuottoa, mikä näkyy siinä, että valtion suoraan omistamien pörssiyhtiöiden osinkotuotto on korkeampi kuin pörssiyhtiöiden keskimäärin" on vielä pakko hieman kommentoida:

Viittaat osinkotuotolla varmaakin efektiiviseen osinkotuottoon, joka on tutkitusti valtio-omisteisilla yhtiöillä ollut muita pörssiyhtiöitä korkeampi. Korkea efektiivinen osinkotuotto ei kuitenkaan johdu tutkimusten mukaan yhtiöiden paremmasta tai muuten vahvemmasta osingosta vaan siitä, että sijoittajat diskonttaavat efektiivisen osinkotuoton markkina-arvokomponenttia. Toisin sanoen efektiivinen osinkotuotto on valtioyhtiöillä korkea valtiosta ja sen aiheuttamasta luottamusriskistä (l. poliittinen riskifaktori) johtuen, mikä heijastuu osakkeen hintaan ja siten ilmenee korkeampana efektiivisenä osinkotuottona.

Nopeasti en nyt parempaa lähdettä löytänyt, mutta lopussa lähdeluettelo muihin mahdollisesti parempiin tutkimuksiin:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98648...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En ota yksinkertaista kantaa monimutkaiseen asiaan, muistelen vain sitä tosiseikkaa, että Vihreät olivat hallituksessa perustamassa Solidiumia.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Teoriassa on sama myydäänkö osakkeet vai pidetäänkö ne keräten osinkoja. Osakkeen nykyarvona voidaan pitää nykyhetkeen diskontattujen tulevien osinkojen arvoa. Ainoastaan tulevaisuus ratkaisee" Mutta kukapa osaa sanoa varmuudella että onko Neste edelleen tulevaisuudessa innovatiivinen yhtiö tai pärjääkö Nokia 5g -kilpailuissa tulevina vuosina?

On hieman arveluttavaa että valtio omistaa pörssiosakkeita jotka aina ovat riskisijoituksia. Solidium on nuollut näppejään mm. Talvivaarassa ja eivät esim. Outotec hankinnat ole ajoittuneet kovinkaan hyvin. Miksi ylipäätään kansalaisten pitää omistaa kaivosteknologia yritys Outotec osakkeita 142 milj. eurolla tai Nokiaa jopa yli 900 milj. eurolla ? (14.6.2019 kurssien mukaan)

Mitään huoltovarmuuteen liittyvää merkitystä tms. ei noilla omistuksilla ole kuten ei muillakaan valtion pörssiomistuksilla.

Valtion tulisikin myydä koko Solidiumin osakesalkku ja keskittyä luomaan puitteita kotitalouksien osakesäästämisen kohentamiseksi.

Mutta ei saatuja varoja tule sijoittaa juokseviin kuluihin , vappusatasiin tms.

Solidiumin osakkeet kaikki myyntiin ja yhtiö ajettakoon alas.Vapautuvalla pääomalla pääomitettakoon suomalaisia yliopistoja ja muita tutkimuslaitoksia!

Roope Kolehmainen

Näinhän se teoriassa menee. Toisaalta hyvä aktiivinen salkunhoitaja osaa ottaa näkemystä oikein tulevaisuuden suhteen (ellei siis usko täysin tehokkaisiin markkinoihin). Solidiumin track recordi aktiivisena sijoittajana on kyllä ollut heikko osittain johtuen politiikan sotkemisesta sijoituksiin (esim. case Talvivaara).

Täsmentäisin sen verran, että valtio toki ilmoittaa kolmen suoraan valtioneuvoston kanslian omistaman pörssilistatun yhtiön omistuksen olevan strategisen intressin omistuksia. Nämä ovat Finnair, Neste (33,4 % omistusrajaan asti) ja Fortum (https://www.vtv.fi/app/uploads/2018/06/15101227/st...). Toki voi kyseenalaistaa omistusten strategisen luonteen sekä sen, että tuleeko omistuksen olla yli 50 % edes näissä.

Käyttäjän jonirikkola kuva
Joni Rikkola

Lypsävän lehman ampuminen on kuin ampuisi itseään päähän.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Ilmainen juttuvinkki Uudelle Suomelle: laskekaa kuinka kalliiksi valtion pääomitus Finnairiin on tullut vuosien saatossa. Vertailu voitaisin tehdä vaikka vastaavan suuruiseen sijoitukseen eurooppalaisiin osakeindekseihin tms. tai vaikkapa Saksan valtion 10-vuoden lainakorkoon.

Jos ainoa strateginen hyöty Finnairista on se että näin taataan suorat lennot Helsingistä Brysseliin niin kalliiksi on veronmaksajille tullut tämä!

Vertailu voidaan aloittaa siitä hetkestä kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin tai yhteisvaluutta euroon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset